Avainsanat

, , , , , , , ,

IMGP4221-222 B

It was not the end of the world, this winter solstice, but the world’s end is here, as it always is. It’s somewhere over that blue-grey twilight out in the horizon.

IMGP4354-56 B1

Perjantainen talvipäivänseisaus ei tuonut maailmaloppua, mutta maailman loppu on täällä, niinkuin aina tähän aikaan vuodesta: tuolla se on, sinihämäräisessä horisontissa, päivänä jona meri jäätyy.

IMGP4309 B

Winter rocks grow teeth here. — Kivet kasvattavat hampaita.

IMGP4320 B

I always think of Tacitus when I’m here in midwinter, how he wrote about this icy sea of ours:

Beyond the Suiones is another sea, sluggish and almost stagnant, by which the whole globe is imagined to be girt and enclosed, from this circumstance, that the last light of the setting sun continues so vivid till its rising, as to obscure the stars.
Popular belief adds, that the sound of his emerging from the ocean is also heard; and the forms of deities, with the rays beaming from his head, are beheld.
Only thus far, report says truly, does nature extend. (
Source/translation.)

So this is the world’s end. Perhaps ’beyond this, there be monsters’?

IMGP4245 B1

Out there, the sea ”burns” as it freezes   —  Ulompana meri ”palaa” ja savuaa jäätyessään.

 IMGP4366-68 B

Täällä tulee aina mieleen Tacitus (jota ennenkin olen tässä kohtaa blogissa siteerannut), joka noin vuonna 98 Germania-teoksessaan kirjoitti Itämerestä (”[Näiden heimojen] takana on toinen meri, jähmeä ja lähes liikkumaton, joka ympäröi ja rajoittaa maailmanpiiriä, kuten voidaan todeta siitä, että kun aurinko jo laskee, sen viimeinen kajastus kestää päivännousuun asti niin kirkkaana, että se himmentää tähdet.”) ja siitä, miten ”Vain tähän asti ulottuu luonto/maailma.”

IMGP4327 B

Advertisements