Maan korvessa

Aamu. Talven matala valo korkealla latvoissa.

Joulukuun ensimmäinen

Avainsanat

freezing, järvijäätyy, outdoors, Retkellä, retkipaikka, talvenvalo, winterlight

(Marraskuu hupsahti tänä vuonna ohi melkeinpä pikavauhtia – jokos nyt on joulukuu?)
Jokunen kuva joulukuun 1. päivän retkeltä, rymysin vähäsen uusia paikkoja koluamassa. Kirkas korkeataivainen pakkaspäivä, reitille sattui pieniä metsäjärviä ja muuten mökitöntä rantaa.

Pienillä lammilla syntyvä jää vonkuili ja soi, rannasta toiseen ponnahteli jääkannen alla äänijänteitä tulevan kannen kokoa mittaillen (- Onko sopiva? Levennetäänkö vähän, näin?). Isommilla vesillä vielä punnittiin vielä sulan veden vaihtoehtoa.

Rantojen punerrusta ja taivaan tummenemista olisi mukava jäädä katselemaan, mutta kotimatkaa on useampi kilometri ja hämärä tulee lyhyen iltapäivän jälkeen äkkiä.

Kotia kohti.

 

 

 

 

Marraskuun selätys 23/11 – Vilkuttava saari

Avainsanat

frozen, island, jää, jäätynyt, metsälampi, rahkasammal, saari, satujensaari

Pieni rahkasammal-alus jäänyt vähän alkutalven ahtojäihin? ”- Huhuu?”,  männyntupsukäsi vilkuttaa.

Marraskuun selätys 22/11 – Heijastuksen metsä

Avainsanat

heijastus, jää, jäätyminen, metsä, metsälampi, reflection, talvitulee, uusijää

Ei metsällä heijastus, vaan heijastuksella metsä.

 

Marraskuun selätys 21/11 – Kannen alle

Avainsanat

jää, jäätyminen, metsälampi, talvi, ulpukka

Lampi laittaa kannen kiinni ja omansa suojaan.

(Kuvia vähän viiveellä, aina sama selitys mutta arki-iltaisin ei tahdo jaksaa mitään ylimääräistä pitkän päivän päälle.)

Marraskuun selätys 20/11 – Valo

Avainsanat

aurinko, kuusikko, marraskuu, marraskuunvalo, metsä, metsässä, sammal, valo

Viikonloppun lahja oli lähimmän tähtemme katse – sammalikosta tätä ihmettä kummastelimme, pienet ja isot kuuset ja minä.

Marraskuun selätys 17/11 – Tumma vesi

Railo. (Maailma on metsä joka kelluu mustan veden pinnalla.)

How to Survive November 16/11

Avainsanat

forest, juurakko, metsä, metsänpeikko, metsässä

Törrökääpähuuli kivisilmä juurakkopeikko.

(Kuvien postaaminen ontuu arkikiireiden alla ja viiveellä viedään, mutta no, ainakin hengissä ollaan vielä…)

 

How to Survive November 10/11 – Kajo

Avainsanat

forest, marraskuu, metsä, metsässä, moss, november, sammal

Kajo.
Marraskuisen metsän kauneimpia ilmiöitä: miten tihkusateisen harmaan päivän hajonnut valo jotenkin kondensoituu ja siilautuu valokuiluina metsän katossa oleviin aukkoihin. Ihmeellistä vaikutelmaa voimistaa kumma käänteisyys, niinkuin valo ei lankeaisikaan ylhäältä maastoon, vaan metsänpohjan sammalpeitteet hehkuisivat sisäistä kajoa.

How to Survive November 7/11 – Metsä kääntää silmät

Avainsanat

eksyminen, heijastus, metsä, metsälampi, metsässä

Kehtaan sanoa, että eksyn erittäin harvoin. Jotenkin lapsesta asti metsissä kulkiessa on kehittynyt hyvä suuntavaisto ja yleensä ilman kompassiakin osaa aika suurinpiirtein oikeaan. En ajattele saati pelkää eksymistä, koska suunnistaminen uusissakin maastoissa on vaivatonta. Yleensä. Sitten joskus harvoin käy kumma juttu, suunnat kääntyvät aivan nurinnarin, aivan arvaamatta.

Äkkiä havahtuu, ettei tiedä ollenkaan missä on, ei muista maastoja joista on hetki sitten  kulkenut. Sen tietää, että matkaa olisi jäljellä useampi kilometri. Kello oli mukamas hetki sitten vähän vailla kaksi, nyt se yhtäkkiä jotenkin käykin neljää, ja alunperinkin valoton tihkusumuinen marraskuun päivä alkaa hämärtää. Auringon suunnasta on mahdoton sanoa mitään (minkä auringon?). Tiheässä metsässä on paikoin jo melkein pimeää, vain aukioille heijastuu kajastuksenomaista hataraa valoa jostain ylhäältä. Täysi hiljaisuus, ei kuulu mitään jota kohti suunnistaa, mihin kiinnittyä. Metsä on outoa, koska siellä on ollut muutenkin katselemassa ensimmäisistä kertaa, polutpätkät ilmestyvät ja katoavat mutta eivät jatku minnekään. Jostain ihmeen syystä kompassikaan ei ole repussa, vaikka aina muutoin on, pitäisi olla. Kartasta on vähän apua pienten kumpujen ja notkojen maamerkittömässä jatkumossa ja entisten hakkuiden taimettuneissa rääseiköissä. Puhelimen karttasovelluksen paikannus on toiminut tähän asti moitteetta, mutta nyt sekin etsii ja etsii ja lopulta sijoittaa sinut kilometrien päähän jonnekin peltoaukealle. Siellä nyt ei ainakaan olla.
Juuri vähän aiemmin katselit metsälammen vastarantaa, miten metsä kääntyi veteen ja suli suoveden musteeksi. Kumpaan metsään tuli mentyä?

Kun sijainti vihdoin löytyy, on aivan väärässä suunnassa, kaukana reitiltä, ei voi käsittää miten sinne edes joutui ja varsinkaan niin kauas. Melkein jo pimeässä kompuroi viimein metsäautotielle, aivan vierestä kuuluu hömötiaisen terävä nauru (miten se näin pimeässä nauraa?): hähähähä hassu ihminen, mitäs tästä tuumasit?